Quick index: [ Neuvostoliiton sankari Mihail Trusov | Saatesanat]

Kirjoittanut: S. Ryben

Suomeksi kääntänyt:
Paavo Kajakoski

Kun Mihail Trofimovits Trusov ensimmäisen kerran ilmestyi Uudelle lentokentälle, toverit alkoivat nimittää hänet "karhuksi"  - silloin tämä pienikokoinen ihminen näytti heistä hitaanlaiselta ruskeassa haalarissaan ja turkissaappaissaan.

- Karhu, aivan karhu. Jo etunimikin ihan nallemainen. Mihail. Misha... Koko päivän Trusov pyöri hopeasiipisen koneensa ympärillä. Äänetönnä tarkasteli mittareita, kokeili moottoreita, puhdisteli jotain. Ja myös hiljaisena seurasi muiden lentäjien startteja.

Vaatimattomana, hiljaisena hän kertoi vähän itsestään, enemmän tarkkaili tovereita. He vuorostaan tutkivat häntä.

Kerran oli edessä vaikea harjoituslento. Trusovin luokse tuli komentaja.

- Nyt lennätte te.

Trusov istui ohjaussauvan taakse. Kone kiiti tasaisesti maassa ja riuhtautui ilmaan. Heikentymättömällä tarkkaavaisuudella toverit seurasivat kuinka virtuoosimaisesti ja helposti Trusov lähti ilmaan vaikeaan tehtävään.

- Ja mitä vasta ajateltiin. Siinä sinulle karhu. Sehän on - ilmavisentti.

Jo silloin toverit olivat vakuuttuneita, että heidän edessään ei ole tusinatavaralentäjä.

... Taistelupäivät Karjalan kannaksella kertoivat erittäin voimakkaasti Mihail Trusovin lentotaidosta.

Hän suoritti kymmeniä taistelulentoja. Lensi myös silloin, kun paksu pilvikerros painoi maan pintaan, kun viisikymmentäasteinen pakkanen kahlitsi sormia ja poltti kasvoja naamarin läpi, kun ilmatorjuntatuli keskeytti hänen koneensa kulun. Läpi sateen ja lumentulon, pyryssä ja myrskyssä vei Trusov pelottomasti konettaan taisteluun vihollisen kanssa.

Trusovin uhrautuvainen rohkeus ja taito tekivät hänen nimestään laajasti tunnetun rintamalla. Mutta kaikkein eniten rohkea lentäjä tuli kuuluisaksi toverillisuuden urotöistä, yhteisen avunannon urotöistä, joista me kerromme lukijoille.

* * *

Sinä aamuna he pommittivat erinomaisesti vastustajan linnoitettua linjaa ja nyt lensivät uudestaan sinne, raivatakseen tietä maajoukoille. Reitti kulki Kuolemanjärvellä.

Johtajana meni kapteeni Lokotanov. Vasemmalla hänestä johti Trusov parveaan.

Sää ei hemmotellut. Tuuli ajoi harmaita pilviä. Koneet menivät pilvien päällä.

- Maali, - ilmoitti suunnistaja Kirjuhin komentajalle.

Trusov tunkeutuu pilviverhon läpi, kysyy suunnistajalta:

- Näkyvissä?

- Erinomaisesti.

Syviä räjähdyskuoppia - lentäjien aamuisen työn tuloksia - ammotti maassa. Ympärillä oli hiljaista, tyhjää.

- Teeskentelevät, ilkiöt... Viekastelevat... - tuumasi Trusov, - nyt me niille näytämme!

Hän tunsi hyvin vihollisen kieroudet. Tarkalleen sellaisen näkymän hän sai nähdä muutamaa päivää akaisemmin: luminen metsä, mökkejä. Mutta kannatti olla niiden päällä, kun nämä mökit " puhuivat".

Vihollinen naamioitui. Tuskin koneet olivat päässeet maalille, kun ilmatorjuntatulen verho sulki tien. Ammusten räjähdykset melkein koskettivat koneita.

Liikehtien, Trusov vie parven pois tulen alta. Suunnistaja hävittää hetkeksi pommituslaskelmansa. Maali on jo tähtäimessä. Siipien alta lähtee kuolemaatuottava lasti. Alhaalla välähti liekkipylväitä ja tiheä musta savu nousi taivaalle.

- Normaalisti, - hymyilee Trusov. Koneet kääntyivät paluukurssille.

* * *

Siipikoneessa - vanhempi luutnantti Mazajev - tunsi odottamatta voimakkaan töytäisyn. Kone hypähti ylöspäin. Luodit rummuttivat lentäjän istuinta. Mazajev kääntää koneen nopeasti pois tulituksen alta.

- Kaikki vahingoittumattomia?

Suunnistaja Klimov nyökkäsi päätä. Komentajan kabiinissa syttyi merkkilamppu - se merkitsee, että ampuja on myös kunnossa.

Kokenein silmin Mazajev tarkastelee konetta. Vasemman moottorin suojuksessa on muutamia risaisia reikiä. Vettä tulee voimakkaana suihkuna.

- Ryökäleet...- rähjää Mazajev. - Pitää selviytyä yhdellä moottorilla.

Kun hän teki kaarron, ampuja - radisti Ponomarev ilmoitti:

- Oikea taso palaa...

Käännettyään koneen paluukurssille, Trusov vakiintuneella tavalla päätti katsoa siipikoneitaan. Lobajevin kone, oikea siipikone, kulki hänen takana. Trusov käänsi pään vasemmalle. Mazajevia ei ollut.

Parven komentaja teki jyrkän kaarron. Kaukana edessä hän näki ikäänkuin palavan soihdun. Se olikin Mazajevin kone.

Ei ole neuvostoihmisten tapaista jättää tovereita pulaan. Jos sinä näet, että sinun toveria uhkaa vaara, mene hänen avukseen. Kaikki yhden puolesta, yksi kaikkien puolesta. Tämän säännön oli Trusov lujasti omaksunut ja niin opetti myös miehistöänsä.

Aprikoida ei saa koskaan. Trusov antaa täyden kaasun. Hän ei päästä näkökentästä Mazajevin konetta. Mutta nyt sankka pilvi peittää palavan koneen.

Mitä tehdä? Kiertää pilvet? Se merkitsee muutaman minuutin hukkaamista.

Eteenpäin, läpi pilvien!

Repaleisena pumpulina purjehtivat pilvet, siirtyen syrjään voimakkaiden moottoreiden edestä.

No nyt edessä näkyy taas Mazajevin kone.

* * *

Mazajevin kone alkaa työntää liekkejä. Tuli ympäröi oikean moottorin.

- Kun vain pääsisi omien luokse... - ajatteli Mazajev, jännittäen kaikki voimat, että kone saavuttaisi rintamalinjan. Mutta kotoiselle maalle oli pitkästi ja ainoa moottori joka minuutti enemmän ja enemmän antaa periksi.

Ympärillä alkoi olla hämärää. Sankat mustat savupilvet peittivät taivaan. Valkosuomalaiset avasivat ilmatorjuntatulen Mazajevia kohti, piti liikehtiä palavalla koneella. Kohta luovuttaa oikea moottori.

- Kestäkää, toverit , - kuiskaa lentäjä.

Alla liukuu maa, metsä, kimmeltää järvi, jään kahlima. Ei voi laskeutua: alue liian pieni, tuhoat miehistön. No tuolla on suurempi...

Vihollisen it iskee vimmatusti. Ilma täyttyy ukkosen jylinästä. Odottamatta Mazajev näkee  kuinka valojuovasuihku melkein osuu koneeseen ja ylhäältä kuuluu moottorien jylinä.

Mazajev nosti päätään: edessä, kyljellä ja takana lensi meidän hävittäjiä. Ne kylvivät lyijyä vihollisen it-asemiin. Mazajev ymmärsi: taistelutoverit tulivat apuun. Muutaman sekunnin kuluttua hän näki komentajansa Mihail Trusovin koneen. Hän risteili yläpuolella ja vaaputti siipiä. Ja kauempana - Lokotanovin, Lobajevin, Sazkon, Baratjanan koneet. Kaikki viisi tulivat toverin apuun.

Koneen ohjaaaminen tuli aina vain vaikeammaksi. Mutta Mazajevin onnistui venyttää järvelle asti ja laskeutua jäälle.

Viholliset vaanivat saalista. Ne nousivat juoksuhaudoista, avasivat kivääritulen ja juoksivat neuvostokonetta kohti.

Mutta ei siitä tullut mitään. Kaikista koneista ampuivat konekiväärit. Ammuttiin hävittäjistä, ampuja - radistit ampuivat, suunnistajat ampuivat. Stalinin haukat ajoivat vihollisen takaisin pesäänsä. Valkosuomalaiset eivät uskaltaneet nostaa päätään. He antoivat vain hajanaista tulta järvelle, tyhjentäen siinä tykit ja kranaatinheittimet.

Luoti- ja sirpalekuuron alla seisoi jäällä palavan koneen luona kolme rohkeaa taistelijaa.

- Pitää pelastaa miehistö vaikka mitä tulisi, - päätti Trusov. Hän kuvittelee kaiken tehdyn  päätöksen vaikeuden ja vaarallisuuden. Mutta mikä voi lyödä bolshevikin voimakasta tahtoa!

Trusov laskeutuu jyrkästi ja menee laskuun.

Bandiitit näkevät kaksinkertaisen saaliin - kaksi neuvostomiehistöä. Uudella voimalla jylisee tykit. Mutta neuvostokoneista ammutaan tarkasti. Luodit iskeytyvät suoraan suojiin, joiden takana viholliset piileskelevät, eivätkä päästä liikkumaan paikaltaan.

Huolestuneena ja ihaillen toverit seurasivat kuinka mestarillisesti Trusov laskeutui lähelle palavaa konetta.

Ensimmäisenä juoksi Trusovin luokse anpuja - radisti Ponomarev.

- Me tiesimme... Me olimme varmoja...

Hän aikoi halata Trusovia.

- Myöhemmin...myöhemmin...Ei ole aikaa...huudahti Trusov. - Kaksi- ampuja - radistin kabiiniin, yksi - pommiluukkuun, - komensi hän. - Nopeammin vain.

Nyt pitää päästä nopeasti jäältä. Vihollinen jatkaa voimakasta tulitusta. Ammukset iskeytyvät koneen taakse, mutta eivät osu. Trusov istuu ohjaussauvan taakse, antaa moottoreihin täydet kierrokset. Kone ei liikahda: sukset on jäätyneet. Trusov liikuttaa energisesti sivuperäsintä, kone heilahtaa, liikkuu eteenpäin, pyrstö iskeytyy jäähän muutaman kerran ja lopuksi...kone irtoaa.

Ällistyneen vihollisen silmien edessä Trusov tekee kaarron järven päällä ja löytää paikkansa omiensa luona.

Alhaalla mustuu loppuunpalanut Mazajevin kone.

- Nyt on kaikki kunnossa.

Äkkiä Trusov naurahti. Hän muisti ampuja - radistin hämillisen ilmeen ja ajatteli: "Pahoitin hänen mielensä puuskissani... Ei hyvä..."

- Missä on Ponomarev? - kysyi hän puheputkella.

- Pommiluukkussa.

- Normaalia, - hymyili Trusov, - näpsäytämpä hänelle valot.

Loppu