Pikahakemisto: [ Suomen Siivet 6/1971: Nämä olivat vastustajiamme 1939-1944 | Suomen Siivet 1/1972: Tarkennoksia DB-4F-koneiden hankintaan | Saatesanat]

Nämä olivat vastustajiamme 1939-1944
Osa 9. Iljushin DB-3F

Sivuprofiili: Jouni Rönkkö

DF-3F peri muotonsa ja monet ominaisuutensa jo 1936 lentäneeltä DB-3:lta, johon v. 1938 tehtiin ratkaisevia parannuksia. Parannusten tuloksena syntyi pitkänmatkan pommittaja DB-3F eli Il-4. Silmiinpistävin ero alkuperäiseen DB-3:eenhavaitaan suipossa pikkuikkunoita täynnä olevassa nokassa ekä M-88B-moottorien virtaviivaisemmissa suojuspelleissä.

Kone oli metallirakenteinen ja 3-4 -paikkainen. Se oli poikkeuksellisen hyvin varustettu. Siinä oli mm. 2-kanavainen radio, radiokompassi ja APG-automaattiohjaus. Poikkeuksellisen suuret polttoainesäiliöt takasivat pitkän toimintasäteen. Koneen käyttö aloitettiin talvisodassa Suomea vastaan. Myöhemmin Neuvostoliitot käytti sitä kaikilla rintamilla tuotantolukujen jatkuvasti kasvaessa. Esimerkiksi elokuun 8. päivän yönä 1941 johti eversti Preobrazhensky näitä koneita ensimmäiseen Neuvostoliiton suorittamaan ilmahyökkäykseen Berliiniä vastaan.

DB-3F-koneita ostettiin maahamme saksalaisilta neljä kappaletta. Ne olivat saksalaisten valtaamille alueille (arolle) pakkolaskun tehneitä. Siirtolennot tapahtuivat lokakuun puolivälissä v. 1942. Näillä koneilla paljon lentänyt pilotti vänrikki Erkki Bohm kertoo:

"Koneet olivat pakkolaskun tehneitä, melkein uusia. Oma nimikkoni DF-25 esimerkiksi oli sen saadessani lentänyt vain 150 tuntia. Niissä oli ollut omalaatuinen suojamaalaus: viljapellonkeltainen, kai johtuen siitä, että ne olivat toimineet Ukrainan ja Unkarin arojen yllä. Lensin kerran raesateessa ja tasojen etureunoista paljastui tuo keltainen väri.

Haamu-DF:n (DF-22) tuho muuten johtui koneen eräästä epämiellyttävästä ominaisuudesta. Laskusiivekkeillä ei nimittäin ollut väliasentoja - ne olivat joko alhaalla tai sekunnin murto-osassa ylhäällä. Tuo DF oli ollut siirtolennolla Suomeen ja oli matalalla Riianlahden päällä tekemässä laskua lähellä lahden rannalla olevaa lentokenttää. Laskuteline ja flapit olivat alhaalla ja nopeus alhainen - noin 180 km/t tienoilla. Jostain syystä ohjaaja päättikin nyt keskeyttää laskuyrityksen. Hän antoi kaasua ja veti flapit ylös - ja tipahti samantien mereen. Kyseessä oli ilmeisesti tottumattomuus "Äffään", sillä vastaavassa tilanteessa ei tässä tyypissä pitänyt koskea laskusiivekkeisiin. Muistaakseni turvallinen korkeus oli 300-400 metriä."

Edelläkerrottu tapaus sattui 14.10.1942. "Haamu-DF" eli FD-22 poistettiin virallisesti 14.1.1943. Kolme jäljelle jäänyttä konetta DF-23, -24 ja -25 sitten palvelivat ilmavoimiemme pommituslentolaivueissa 46 ja 48. Esimerkkinä välähdyksiä näistä yhden historiasta:

DF-25: Siirtolento Brianskista Suomeen kesti 10 t 25 min. 2.11.1942 Osasto Siirilä luovitti koneen VL:lle, joka puolestaan useiden koe-, matka- yms. lentojen jälkeen luovutti sen 30.7.1943 LeLv 48:lle. Suoritettiin purjehdus-, maalitiedustelu- ja jokunen pommituslento, kunnes 15.11.1943 luovutettiin LeLv 46:lle. Koneella lennettiin melko harvakseen. Enimmäkseen oli ohjaajana vänr. E Bohm. 20.5.1944 räjähti kannuspyörä laskussa ja 24.5.1944 puhkesi vasemman pyörän kumi startissa ja kone hiukan vaurioitui. Korjaukseen käytettiin osia DF-24:stä. 3.1.1945 on koneen lentopäiväkirjaan merkitty kapt. Pesolan suorittama kaukolento 2t 5 min, sekä merkintä pakkolaskusta ja 24.4.1945 luovutuksesta VL:lle. 2.10.1945 on koneen korjaus keskeytetty ja kone poistettu. Lentoaika Suomessa oli yhteensä 103 tuntia 5 minuuttia.

5.5.1945 mainitaan olleen jäljellä kaksi konetta - DF-23 ja -25.

Suomen Siivet-lehdessä olleen kuvan kuvateksti. Kuvaa ei toistettu tekijäoikeussyistä, ellei sen haltijaa löydy ja tämä anna lupaa erikseen. Kuvassa DF-25 raajarikkona kentällä perärunkonsa varassa, päätelineiden renkaat puhjenneina.
Erkki Bohm:
"Nimikkoni DF-25 sen jälkeen kun kumi puhkesi 150 km/t nopeudella. Tuloksena oli vauhdikas 'ground loop'. Tämä tapahtui Mensuvaarassa 1944 ja kone oli lentokelvottomana kuukausia (29.7.1944 saakka, toim. huom.)

Suomen Siivet-lehdessä olleen kuvan kuvateksti. Kuvaa ei toistettu tekijäoikeussyistä, ellei sen haltijaa löydy ja tämä anna lupaa erikseen. Kuvassa DF-24 lumen peitossailman siipiä.
"DF-24, joka ensimmäisenä kolmesta perilletulleesta joutui pois pelistä, seisoo tässä Tampereen lentokentän liepeellä sodan jälkeen. Hiukan ihmetyttää, että koneessa on kokarditunnus - sehän joutui lentokelvottomaksi jo paljon ennen kansallisuustunnuksen vaihtamista 1.4.1945."

Lehtenne n:o 6/1971:ssä olleen vänr. E. Hohm'in DB-4F:a koskevan kirjoituksen johdosta eräitä tarkennuksia:

1. DF-koneiden mukana ei saatu minkäänlaisia koneita koskevia lentopäiväkirjoja, joten niillä lennettyjä lentotunteja ennen Suomeen tuloa pystytään vain arvailemaan. Liioin ei voida mennä sanomaan DF-koneiden olleen melkein uusia, koska niiden kauppahintaa arvioitaessa päädyttiin yleensä 55-70 % uuden arvosta.

2. Keltainen väri johtui itärintaman Saksan ilmavoimien määräyksestä, että DF-koneet tuli maalata kokonaan kanarianlinnunkeltaiseksi, jottei sattuisi erehdyksiä koneiden tunnistamisessa siirtolentojen aikana.

3. "Haamu-DF:n" (DF-22) tuhoutumisesta ei voida mennä sanomaan varmuudella aiheutuneen laskusiivekkeiden väärästä käytöstä. Voidaan esittää vain joitakin olettamuksia. Koneen tuhoutuminenhan sattui 14.10.1942 Sestschinskajan lentokentän lähellä Dubrofkan kylässä Smolensin ja Brjanskin välillä. Onnettomuus sattui laskukierroksen aikana verrattain aikaisessa vaiheessa, jolloin laippoja tuskin oli vielä otettu ulos. Koneen ohjaaja kers. Kivistö oli lentänyt runsaasti DB-koneilla, joissa laippajärjestelmä oli samanlainen, joskin pinta-alaltaan pienemmät. Otaksuisin vakiokierrospotkurien ja niiden hankalien säätimien aiheuttaneen tämän onnettomuuden. Koneen tähystäjä luutn. Merivirta kuoli onnettomuudessa heti. Kivistö menehtyi lentokuljetuksen aikana Smolenskin sairaalaan, kk-ampuja alik. Kaartinen ja mek. Sveholm saivat vaikeita palovammoja.

Kertomusta DF-25:n siirtolennosta voidaan hieman täydentää. Konehan oli tehnyt pakkolaskun lähellä Dnieprin rantaa Nedogarkin kylässä lähellä Krementschukia. Miehistö oli oikeaoppisesti yrittänyt tuhota koneen tekemällä oljista nuotion korkeusperäsimen alle, jolloin kangasverhous oli palanut. Kuljetimme korkeusperäsimen Aero Oy:n Junkers-52 OH-LAM-koneella, joka oli komennuskuntamme käytössä tämän runsaan kolme viikkoa kestäneen matkan aikana, Pultavaan uudelleen verhoiltavaksi. 11.10.1942 DF-25 lennettiin Kursin kautta Brianskiin. DF-22 lennettiin 26.9.1942 Bujanovitschin kylästä vehnäpellolta Brianskin lentokentälle, lentoaika 10 minuuttia. DF-23 oli Orellin kentällä, josta se lennettiin Brianskiin. DF-24 lennettiin Ponyrin kylästä kumpuilevalta joenrantaniityltä Kursiin 29.9.1942 ja sieltä yhdessä DF-25:n kanssa 13.10.1942 Brianskiin. 14.10.1942 aloitettiin neljän DF-koneen ja OH-LAMin lentäessä johtokoneena kotimatka Brianskista. Parinkymmenen minuutin lennon jälkeen DF-25 sai toiseen moottoriin öljyvuodon ja muodostelma laskeutui Schestschinskajan lentokentälle. Seisontapaikalle saapuessamme totesimme DF-22 puuttuvan ja mustan savupatsaan vain antavan aavistaa mitä oli tapahtunut. Edellä on jo kerrottu tapahtuman seurauksista.

Komennuskunta saapui Helsinkiin 14-16.10.1942 ja huonojen säiden viivästyttämänä Kuorevedelle 21.10.1942, jolloin koneet 3 kpl DB-3F luovutettiin VL:lle.

Olavi Siirilä

Lentokapteeni Siirilä johti komennuskuntaa, jonka tehtävä oli noutaa Suomeen ostetut neljä DF-konetta vuonna 1942. Oheinen kirje selvitti hyvin mielenkiintoisella tavalla eräitä epätarkkuuksia viime numeromme artikkelissa, minkä johdosta esitämme parhaat kiitokset kapt. Siirilälle vaivannäöstä. - Toimitus