Quick index: [ Ilmataistelu Imatran aseman lähellä | Saatesanat]

Ilja Frenkel.  Sota Suomessa. Osallistujien muistelmia. Osa I.

Suomensi kääntänyt:
Paavo Kajakoski

Meille, rintamakirjeenvaihtajille, oli vaikeahkoa saada materiaalia lentoyksiköistä. Ihmiset kömpelöissä univormuissaan, koirannahkaisissa saappaissaan, eivät halunneet - tai eivät osanneet - puhua vaarallisista ja mukaansatempaavista asioistaan.

Ja mitä se nyt on sitten? Starttasin. Otin oikean suunnan. Suoritin tehtävän ja palasin tukikohtaani!

Joskus, hetken mietiskelyn jälkeen saattoi onnistua:

- Vehkeet toimivat hyvin... Kerran yksi majuri neuvoi:

- Lukekaa taistelukertomuksia.

Minä suostuin. Minulle näytettiin lentäjä Antonovin taistelukertomus.

Ehdotan, että luen teille tämän dokumentin, joka lumoaa minut lakoonisuudellaan ja äärimmäisen selkeällä esitystavalla.

"Me starttasimme klo 15.45 2. helmikuuta. Imatran aseman päällä 2 250 metrin korkeudessa osastoamme tulitti intensiivisesti ilmatorjunta. Tulituksen johdosta osastoamme hajosi. Menetin johtokoneen näkyvistä ja jäin toisen siipikoneen kanssa kahden, hän oli vanhempi politrukki tov. Ivashkin.

Kahden tuhannen metrin korkeudesta näin kaksi vihollisen konetta, jotka lensivät matalalla Imola - järven yläpuolella. Oletin, että ne starttasivat siltä järveltä. Hetkeä myöhemmin, länteen Imatran asemalta, 2800 metrin korkeudessa näin kuinka kaksi "Fokker D-XXI"- lähtee alas, eivätkä huomaa meitä kahta.

Kaarsin ja hyökkäsin yhtä "Fokkeria" vastaan alhaalta ja edestä. Kun päästin siihen sarjan 400 metrin etäisyydeltä, se teki kaarron, jolloin minä ammuin vielä sarjan 100 - 50 metristä. "Fokker" syttyi palamaan ja putosi.

Eteen ilmestyi vielä yksi " Fokker". Saavutin sen ja sidoin sen taisteluun. Se kaartoi ja silloin ammuin sarjan, jolloin se meni jyrkkään syöksyyn voimakkaasti savuten. Jonkun aikaa minä seurasin sitä, sitten menetin näkyvistä ja oikaisin syöksystä. Sitten näin, että tätä "Fokkeria" seuraa syöksyen toinen meidän hävittäjä.

Minuun liittyi vänrikki Smirjagin ja osoitti "Fokker D-XXI"-stä, joka aikoi hyökätä kimppuuni takaa ylhäältä. Kaarroin tiukasti sitä vastaan, livahdin alemmaksi sitä ja sitten menin sen perään. "Fokker" teki taistelukäännöksen, sitten kaartoi, jolloin pääsin sen pyrstön taakse ja ammuin sarjan. "Fokker" teki käännöksen ja lähti syöksyyn. Syöksyin sen perään ja tulitin kahden tuhannen metrin korkeudesta sen ollessa 500 metrissä. " Fokker" oikaisi syöksystä vielä alempana ja lähti lahden yläpuolelle. Tämän lahden jäällä rullasi vielä yksi " Fokker D-XXI", ilmeisesti juuri laskeutuneena.

Suoritin vielä yhden hyökkäyksen "Fokkeria" kohti, joka lensi tämän paikan yläpuolella. Nousin sitten kahteen tuhanteen metriin löysin vänrikki Smirjaginin, latasin konekiväärit uudestaan, kokeilin niitä - toimivat ja otin kurssin omalle alueelle keräten korkeutta. Pian kimppuuni hyökkäsi uudestaan takaa ja ylhäältä "Fokker D-XXI". Käännyin sitä vastaan ja se lähti syöksyyn. Ajoin sitä takaa 500 metrin korkeuteen asti ja sitten otin jälleen kurssin omalle alueelle, koska aika oli kulunut loppuun ja tällä alueella ei ollut enää omia koneita.

Ilmataistelu käytiin klo 16.10 - 16.35. Kaikkiaan minä näin eri aikoina melkein kymmenen "Fokker D-XXI"- tyyppistä konetta. Yhdessä niitä ei lennä enempää kuin kaksi. Hyökkäävät vain ylhäältä, yksin ja auringon suunnalta. Ne käyttävät hyökkäystä edestä, jos niillä on korkeusetu, heti ensimmäisen sarjan jälkeen kääntyen lähtevät syöksyyn ja kun me seuraamme niitä, oikaisevat syöksystä oikein matalalla."

Siinä kaikki... Voidaan vielä lisätä, että materiaalipuoli toimi moitteettomasti ja että tov. Antonov koko Suomen sodan ajan työskenteli moitteettomasti. Hallitus nimesi lentäjä Antonovin ansioistaan taisteluissa Neuvostoliiton Sankariksi.